SALPALINJA

Suomen suurimman yksittäisen rakennushankkeen, Salpalinjan, pohjoinen päätepiste sijaitsee Savukoskella. II maailmansodan aikainen Salpalinja rakennettiin välirauhan aikana ja se työllisti enimmillään 35 000 miestä ja 2 000 lottaa.

Salpalinjaa alettiin rakentaa vuonna 1940 talvisodan jälkeen Vironlahdelta Jäämerelle suojaksi idästä tulevaa uhkaa vastaan. Pohjoisin linnoitusrakennelma on Savukoskella. Bunkkereita, korsuja ja puurakennelmia Salpalinjassa on kaikkiaan lähes 4000 kappaletta. Taisteluhautoja on noin 350 km ja kiviestettä yli 200 km. Linja on yhtenäinen ja aukoton Etelä-Suomessa, Pohjois-Suomessa se on linnoitettu teiden suunnissa. Savukoskella Salpalinja sijaitsee Ison Sarvilammen ja Kemijoen välissä.

Salpalinja koostuu valtavista jopa 6 – 7 tonnin painoisista ja 3 m³ kokoisista kivistä rakennetusta panssariesteestä ja sen varrelle puusta ja kivistä rakennetuista ampuma-, tähystys- ja konekivääripesäkkeistä. Kivet on ajettu paikalle kuorma-autoilla Kuoskusta Pikku-Marjavaarasta ja siirretty lopullisille sijoituspaikoilleen hevosten avulla.

Kunnostetun Salpalinjan pitkospuupolun lähtöpaikka on Sarvilammen levähdyspaikka, Savukoskelta Sallaan johtavaa tietä 1,5 km. Polku kulkee panssariesteen vierustaa. Sen varrelle on kunnostettu kokonaan kaksi linnoitetta: suomalainen vartio-pesäke vuodelta 1940 ja saksalainen tähystys- ja konekivääripesäke vuodelta 1944. Pikkusaarenkonelon kumpuun on kunnostettu osittain saksalainen tukikohta vuodelta 1944.

Reitti on pituudeltaan 1,2 km, josta pitkoksia on 0,8 km. Polun varrella on penkkejä, joilla voi istahtaa ja levätä niin halutessaan.

Salpalinjan linnoitteiden kunnostustyö on tehty vuosina 1998 – 2000 Lapin ympäristökeskuksen, Savukosken kunnan ja Savukosken työvoimatoimiston yhteistyönä.